Nightwish & Apocalyptica Hartwall Areenalla (19.9.2009)
Kun Nightwish edellisen kerran soitti Helsingin Hartwall Areenalla, niin hienosta tunnelmasta huolimatta keikka päättyi haaksirikkoon. Tarja Turunen erotettiin bändistä avoimella kirjeellä ja alkoi pitkään kestänyt mediamylläkkä, eikä bändin kohtalosta ollut varmaa tietoa. Uudeksi solistiksi löydettiin kuitenkin ruotsalainen Anette Olzon; tyylillisesti täysin erilainen kuin Tarja Turunen, mutta mitä luultavimmin ratkaisu oli bändin jatkumisen kannalta täysin oikea. Toisen oopperatyylisen laulajan pestaaminen olisi varmasti aiheuttanut vielä enemmän vertailua entisen ja nykyisen laulajan välillä. Uuden laulajan myötä tehtiin myös uusi levy, Dark Passion Play, joka oli menestys. Samalla aloitettiin pitkä, lähes kaksi vuotta ja 194 keikkaa käsittänyt maailmankiertue. Kuten edelliselläkin maailmankiertueella, viimeisenä näyttämönä toimi Hartwall Arena. Aloitetaan kuitenkin lämppäribändistä. Vuonna 1996 Apocalyptica aloitti uransa soittaen Metallican kappaleita neljällä sellolla. Vaikka sellot, nykyään kolme, ovat edelleen pääosassa, niin musiikkia sävyttävät myös rummut, sekä joidenkin kappaleiden kohdalla myös vierailevat solistit. Harwall Areenan yleisö otti tämän mainion livepoppoon lämmöllä vastaan. Setissä kuultiin niin Metallicaa kuin bändin omaakin tuotantoa, ja tuoreimman levyn kappaleissa I´m not Jesus ja I don´t care, lavalla nähtiin vierailevana solistina Stam1nasta tuttu Antti Hyyrynen. Setti päättyi klassisen musiikin puolelle, kun viimeisenä kappaleena soitettiin norjalaisen Edvard Griegin sävellys, Vuorenpeikkojen tanssi.
Nemo sailing home Sitten illan pääesiintyjään. Tunnelma hallissa oli hyvä ja väkeä oli kertynyt basisti Hietalan mukaan enemmän kuin Teurossa ja Kiteellä on yhteensä. Jos edellinen maailmankiertue päättyi Nightwishin osalta haaksirikkoon, niin nyt oli bändillä selvästi kotisatamaan palaamisen tuntua. Kippari Holopainen on luotsannut laivaansa maailmalla kahden vuoden ajan, eikä seilaaminen aivan ongelmatonta ole ollut tälläkään kerralla. Keikan jälkeen jäi kuitenkin sellainen mielikuva, että nyt palattiin ehjänä kotiin. Visuaalisesti kotisatamaan paluu näkyi isona ankkurina lavalla, sekä Ocean Soul veneenä, josta Holopainen koskettimia soitti. Anette Olzonille pitkä maailmankiertue uudessa yhtyeessä ei varmasti ole ollut helppo paikka. Hän totesikin keikan lopussa, että ylä- ja alamäkeä on ollut, mutta sanoi myös toivovansa, että Nightwish palaa taas pian lavoille. Keikka alkoi juhlavalla introlla, Finlandia hymnillä, jota soitti Troy Donockey. Itse keikka alkoi Dark Passion Play albumin kappaleella, 7 days to the wolves, joka myös osaltaan kielii ehjästä kotiinpaluusta. Kiertueen alkupuolella avauskappaleena toimi hieman katkeranmakuinen Bye bye beautiful, joka nyt on tiputettu kokonaan settilistan ulkopuolelle. Kiertueen päätöskonserttiin oli jälleen järjestetty myös joitain pieniä yllätyksiä. Vierailevana viulistina nähtiin Pekka Kuusisto, joka soitti kappaleissa The Siren ja While your lips are still red. Myös Troy Donocley nähtiin uudestaan lavalla kappaleiden The islander, Walking in the air ja Last of the wilds, aikana. The Islanderin ja Walking in the airin ajaksi halliin saatiin luotua upea tunnelma, kun Marco Hietalan pyynnöstä yleisö kaivoi taskuistaan kaikki valonlähteensä, kännykät, kamerat ja sytkärit. Hartwall Arenan yleisömeri näytti kuin tähtitaivaalta. Muutenkin visuaaliseen puoleen oli panostettu jälleen hienosti. Valot ja pyrot toimivat loistavasti. Yhden yllätyksen bändi tarjosi vielä ennen encorea soittamalla kappaleen Meadows of heaven uusimmalta albumiltaan, jota ei aiemmin ole keikoilla kuultu. Kappaleen tueksi tarjottiin vielä kaunista vesisade-efektiä. Kaiken kaikkiaan keikasta huomasi, että Olzon on kahden vuoden aikana löytänyt paremmin paikkansa bändissä. Kiertueen alkupuolella, vuoden 2008 uudenvuodenpäivänä kun bändi esiintyi Helsingin jäähallilla, oli Olzonin lavaolemus vielä jollain lailla hapuilevaa, mutta nyt homma vaikutti yhtenäisemmältä. Encoren aloitti Ghost Love Score, jonka jälkeen Anette lausui muutaman sanan ja Marco puhui hieman pidemmästi, kiitellen kaikkia kiitoksen ansaitsevia tahoja, jotka ovat mahdollistaneet pitkän kiertueen. Myös surullisenkuuluisasta avoimesta kirjeestä voitiin jo hieman vitsailla. Tuttuun tapaan viimeisenä biisinä kuultiin Wish I had an angel ja outrona kappale The heart asks pleasure first. Paluuta lavoille Nightwish lupasi screenin kautta ja ajankohdaksi tarjottiin vuotta 2011. Sitä ennen varmaankin saadaan kuunneltavaksi myös uusi Nightwish albumi.
Kokonaisuudessaan settilista näytti tältä: Intro: Finlandia ( 1. 7 Days to the Wolves 2. Ever Dream 3. Wishmaster 4. Romanticide 5. Amaranth 6. The Siren ( 7. While Your Lips Are Still Red ( 8. The Poet and The Pendulum 9. Nemo 10. 11. Dark Chest of Wonders 12. The Islander ( 13. Walking in the Air ( 14. Last of The Wilds (ft.Troy Donockley 15. Meadows of Heaven
Encore: 16. Ghost Love Score 17. Wish I Had An Angel Outro: The Heart Asks Pleasure First
Kuvauslupaa keikalle ei herunut, joten kuvasaldo on tällä kertaa laihanlainen. Muutamia pokkarikuvia lähinnä lavafiiliksestä valoineen kuitenkin Flickrissä.
|
