Myötätuulirock -09
Lyhyt matka, nurmikenttä kenkien alla ja lähes koko tapahtuman ajan vallinnut hieno sää. Siinä muutama valttikortti, joita kolmannentoista kerran Vantaan Hakunilassa järjestetty Myötätuulirock pystyi tarjoamaan. Lisäksi tapahtuman kylkeen oli kiinnitetty vielä toinenkin festari, urbaaniin rytmimusiikkiin keskittyvä On The Street Festival, mutta siihen en ehtinyt perehtyä läpikävelyä kummemmin. Tänä vuonna Myötätuulirock oli siirtynyt aavistuksen verran sivuun aiemmasta paikastaan ja tapahtumakenttänä toimi uuden uutukainen yleisurheilukenttä. Varsin miellyttävä ympäristö rockfestivaalille, ottaen huomioon, että monilla festareilla rämmitään mudassa tai kuivan kelin sattuessa aikaa vietetään hampaissa narisevan hiekkapölyn keskellä. Toinen muutos aiempaan verrattuna oli tapahtuman ajoitus; vanha lauantai-sunnuntai-akseli oli muutettu perjantaiksi ja lauantaiksi. Tämä muutos kuulemma yleisön pyynnöstä. Kolmas muutos oli bänditarjonta ja ennen kaikkea sen jakautuminen. Aiemmin MTR-kattaus on jakautunut käytännössä metallipäivään ja radiohittipäivään, mutta tällä kertaa molempiin päiviin oli luotu enemmän sellaista "jokaiselle jotain henkeä".
PERJANTAI Tämän vuotisen festivaalin avaajana toimi The Wrecking Queens, mutta itse ehdin paikalle vasta toisen bändin aikaan, joka oli vuonna 2008 ensimmäisen depyyttialbuminsa julkaissut Haloo Helsinki! Seuraavana lavalle kiipesi viimeisimmällä Idols-kaudella Koop Arposen ja Anna Puustärven jälkeen kolmanneksi sijoittunut Pete Parkkonen. Idols nosti tämän hyväntuulisen ja energisen rokkarin pinnalle, mutta varjopuolena on ikuinen "merkkituoteleima". Parkkosen jälkeen perjantai-iltaa jatkoi Vaasalainen Sturm und drang. Vaikka bändin jäsenet ovat syntyneet 90-luvun alkupuolella, niin siitä huolimatta itse bändi on ollut kasassa jo viisi vuotta ja ensimmäisestä studioalbumistakin on jo pari vuotta aikaa. Nuorna vitsa väännettävä. Jos jonkinlaista vertailua Sturm und drangista haluaa tehdä perjantain toiseksi viimeiseen esiintyjään, niin todettakoon nyt vaikka se, että siinä vaiheessa kun Sturm und drangin ensimmäiset jäsenet syntyivät, niin tämä bändi oli ehtinyt jo julkaista 10 studioalbumia ja kaksi live-levyä. Kyseessä on siis suomirockin uranuurtaja, Popeda. Bändi jakaa ihmisten mielipiteitä, mutta Hakunilaan oli selvästi saapunut paljon ihmisiä juuri tämän bändin takia, sillä Popedan lopetettua osa yleisöstä jätti festarialueen taakseen ennen illan viimeistä esiintyjää, Apulantaa. Sen verran on kuitenkin Apulantakin jo uransa varrella ehtinyt lavoja kiertää, että minkäänlaista huolta yleisönpuutteesta ei tarvinnut kantaa.
Haloo Helsinki!
Pete Parkkonen
Sturm und drangia odotettiin eturivissä
Popedan Pate Mustajärvi
Perjantain pääesiintyjä, Apulanta
LAUANTAI Lauantaina portit alueelle aukesivat kello 13, mutta itse saavuin vasta neljän jälkeen, joten kaksi ensimmäistä bändiä, The Winyls ja Private Line jäivät näkemättä. Näiden kahden bändin jälkeen vuorossa oli tasaisen varmaa radiorokkia veivaava Happoradio, jonka jälkeen siirryttiin Idolsin toisen tuotantokauden hopeamitalistin Anna Abreun pariin. Mainittakoon muuten tässä vaiheessa, että säätiedotuksista poiketen keli oli todella helteinen, jopa pahaenteisen kuuma. Kuten aiemmin totesin, MTR:n tämänvuotinen kaava oli selvästi "jokaiselle jotakin", mutta kun tätä kaavaa tarkastelee tarkemmin, niin sekä perjantain että lauantain osalta kaavan voi muotoilla myös muotoon "jotain Idolsista ja jotain Vaasasta". Lauantain vaasalaisedustuksesta piti huolen punkorkesteri Klamydia, joka tuntuu aina vaan jostakin löytävän oman yleisönsä. Klamydian jälkeen pahaenteinen helle alkoikin sitten muuttua tummiksi pilviksi taivaalle ja sadetta saattoi odottaa hetkenä minä hyvänsä. Lavalla vuorossa oli 80-luvulla kulta-aikojaan viettänyt Dingo. Totta puhuen, bändi olisi ehkä ollut syytä nähdä juuri silloin, eikä nyt, 2000-luvulla, kun aika on jo hieman ajanut ohi. Settiin kuului toki paljon vanhaa materiaalia, jonka yleisö osasi ulkoa ja lauloi tottakai mukana, mutta minkäänlaista dingomaniaa tästä oli hankala kuitenkaan enää aistia. Toisekseen, Dingon aikana ne tummat pilvet sitten aukaisivat hanansa ja vettä tuli setin aikana paikka paikoin todella rankasti salamoilla ja ukkosen jyrinällä säestettynä. Ukkosmyrskyn myötä lauantain pääesiintyjän, Stratovariuksen, alku viivästyi ja bändi joutui sen vuoksi lyhentämään settiään. Viivästyksestä oli kuitenkin se hyöty, että ennen ensimmäisen biisin introa sade loppui ja yleisö sai nauttia bändistä tummien pilvien alla, mutta ilman vesisuihkua. Entä se Matias Kupiainen? Monille Timo Tolkki on tämän bändin sielu, mutta omasta mielestäni Kupiainen hoiti hommansa hienosti ja näin ollen bändin tulevaisuus näyttää ainakin tällä hetkellä taas hyvältä. Kunnes taas...
Happoradion Aki
Idols-tähti Anna Abreu
Klamydian Vesa Jokinen
Neumann
Stratovariuksen kosketinsoittaja Jens Johansson
Lisää kuvia Myötätuulirockista Flickr-sivuillani.
|
